TARUS - V Finnjamboree 2004

Etusivu : Uutinen

   På svenska   In English
 



Haikilla historia ei heikota

31.7.2004

Kaikkien leiriläisten ohjelmaan sisältyy myös yön yli kestävä vaellus eli haikki. "Haikki on elämys", toteavat Tukkitikut-vartion tytöt.

Ryhmä 2205 saapuu iltapäivän ensimmäisenä Taruksen historiarastille. Vaikka vesi valuu ilmoittautumiskatoksen katolta Tukkitikkujen hupuille, ryhmä jaksaa hymyillä aurinkoisesti.

"Vahvuus kaksi plus neljä", ilmoittaa Marianna Terävä tyttöryhmänsä vastaanottajille.

13-vuotiaat vartiolaiset ja 15-vuotiaat vartionjohtajat eivät ole ensimmäistä kertaa haikilla. Kokemusta on kertynyt kaikille jo parin metsäseikkailun verran, mutta aikaisemmin sää on ollut vähemmän haasteellinen.

Tukkitikut-vartio haikkirastilla

Historialliset tapahtumat löysivät paikkansa aikajanalla, kun Tukkitikut pääsivät vauhtiin

Tukkitikut ovat Kymen vartion kasvatteja. Yhteistyö on ensimmäisten päivien aikana sujunut mukavasti, vaikkei ryhmä kuulukaan samaan vartioon Taruksen ulkopuolella. Leirivartiossa opitaan toisista ja puolitutut muuttuvat ystäviksi. "Me tiedettiin kaikki toisemme ennen tätä. Ollaan pärjätty tosi hienosti ja ilman erimielisyyksiä", kertoo Marianna.

Lypsyllä kaatosateessa

Historiarastilla koetellaan kunnon sijasta älyä. Rastimiehet johdattavat tyttövartion Suomen historian suuriin vuosilukuihin, vanhanajan työkaluihin ja jääkauden tuotoksiin. Rastin kohokohtana Tukkitikkuja ilahduttaa kuitenkin lypsysimulaattori. Kumiutareet tuottavat suurta riemua ja vesiämpäri kaatuilee lypsyn tuoksinassa.

"Ollaan luettu historianläksyt tosi hyvin", tytöt hihkuvat, kun vanhat tapahtumat löytävät oikean ajankohtansa. Yksi kuva aiheuttaa epävarmuutta, toisen tarkka vuosiluku muistuu heti mieleen. "Olympialaiset olivat vuonna -52", ilmoittaa joku vartiolaisista varmalla äänellä.

Vanhoja työkaluja tytöt ovat nähneet koulun lisäksi myös mummon vintillä. "Keritsimet taisi mennä vähän väärin", nauraa Niina tutkiessaan lampaiden villan käsittelyyn käytettävää laitetta.

"Onko jalat märkiä, eihän kengät hierrä? Muistakaahan sitten vaihtaa puhtaat sukat", muistuttavat rastimiehet seikkailijoilta.

Jo pieni hetki auringonpaistetta saa Tukkitikut riisumaan sadetakkinsa ja venyttelemään jäseniään. Trangiaan sytytetään tuli, makaronit kaivetaan pussista ja Marianna lukee ääneen haikkikirjaa. "Isompi kattila täyteen vettä noin sentin päähän reunasta".

"Kyllä tästä hyvää tulee, kunhan ei kaadeta Sinolia ruualle. Näitä makaroneja löytyy varmasti vielä Taruksenkin jälkeen rinkasta", tytöt virnuilevat mittaillessaan ruoka-aineita. Makaronien kypsyttyä taivas repeää jälleen, mutta ruoka tuntuu maistuvan sateessa vielä paremmalta.

"Haikki on elämys", Marianna toteaa ja muut nyökyttelevät yksimielisesti vesinoron valuessa pitkin sadetakin hihaa.

Irene Mattila / Tarus-lehden jutusta muokannut nettitoimitus
Kuva: Mia Lempiäinen


 
Sivun ylälaitaan   SivukarttaSivukartta